Olet täällä

4.8.2017 - 15:04

Kesän liikuntakerhot päättyivät

Palloilukerho
Laukaassa on tänäkin kesänä kirmannut iso joukko laukaalaisia lapsia Vatin järjestämissä liikuntakerhoissa. Alkukesä touhuttiin Sporttikerhoissa, heinäkuun alkupuolisko mentiin Yleisurheilukerhojen merkeissä ja loppukesän ajan palloiltiin Palloilukerhoissa. Kerhoja järjestettiin niin Laukaan taajamissa kuin kylien kentillä.

Vatin ilmaisissa liikuntakerhoissa kantavana ideana kerhosta riippumatta on se, että liikkumaan pääsee hyvin matalalla kynnyksellä ja lapsille tarjotaan mahdollisuus kokeilla erilaisia lajeja ja pelejä. Kerhot on tarkoitettu 5-12-vuotiaille, mutta onpa joissain kerhoissa mukana ollut muutama 14-vuotiaskin eikä heitäkään ole pois hätistelty, kertoo kerhojen vastuuohjaajana toiminut Aleksi Lahtonen.

Sporttikerhot toteutettiin erityisesti lasten ehdoilla: lapset saivat itse toivoa, mitä kaikkea liikuntaa halusivat kerhoissa kokeilla ja harrastaa. Yleisurheilukerhot toteutettiin perinteisemmin ohjaajavetoisesti opastaen ja Palloilukerhoissa taas nimensä mukaisesti leikittiin ja pelailtiin erilaisia pallopelejä ja -leikkejä.

Sääolot vaikuttivat osallistujamääriin luonnollisesti: sateisimpina päivinä osallistujia oli vain kourallinen. Toki kylän kokokin on näkynyt osallistujamäärissä, mutta keskimäärin lapsia on kerhoihin riittänyt aina n. 10 lasta/kerho. Tyttöjä oli tänä kesänä osallistuneissa poikia enemmän.

Yksittäisen kerhon kesto oli 45 minuuttia, joten pienimpien vekaroiden kanssa kerhoihin sisällytettiin paljon taukoja. Isommille lapsille kolme varttia taas tuntui usein liian lyhyeltä, kun mukavaa tekemistä olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.

Unelmatyöstä oppia tulevaan

Aleksi Lahtoselle työ liikuntakerhojen ohjaajana on ollut unelmatyö, sillä hän opiskelee parhaillaan liikunnanopettajaksi. Kesätyössä on päässyt tekemään monia hyviä havaintoja lasten liikkumisesta, liikunnallisuudesta ja toiminnasta ylipäätään. Hän on esimerkiksi huomannut selkeitä eroja siinä, miten tottuneita liikkujia lapset missäkin päin Laukaata ovat.

Ennen kaikkea työssä on oppinut tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita ohjaajana. Esimerkkinä kehittämiskohteesta Lahtonen kertoo lievät kiusaamistilanteet, kuten nimittelyn. Kuinka puuttua niihin oikein? Lapset ovat oppineet sen, että ketään ei saa kiusata tai nimitellä, ja haluavatkin siksi tällaiset tilanteet käsitellä kunnolla loppuun asti, jottei asia jää vaivaamaan kenenkään mieltä. Tämänkaltaisiin tilanteisiin opettajaopinnoista varmasti löytyy lisää varmuutta ja taitoa, uskoo Lahtonen.

Nähdäänhän ensi kesänäkin?

Kesän viimeisenä kerhopäivänä Laukaan keskusurheilukentän Palloilukerhossa kerholaisia oli pelailemassa pitkälle toistakymmentä. Kaikesta näkyi ja kuului, että kerhossa viihdyttiin; oli iloisia ilmeitä, toisten kannustusta ja riemukkaita tuuletuksia. Välillä jalkapalloilun tuoksinassa oli pelaajien kesken pientä vääntöä mutta koko joukolla kuitenkin muistuteltiin toisia yhteisistä pelisäännöistä. Vilahtipa jossain vaiheessa yksi punainen korttikin, mistä ”palkintona” oli kentällä olleiden merkkikartioiden kerääminen.

Kerhon loppuessa useamman kerholaisen suusta kaikui iloiset mutta samalla hieman haikeat heipat Aleksille. Alettiinpa jonkun toiveesta odotella jo seuraavan kesän liikuntakerhoja. Mutta ei kerhon päätyttyäkään maltettu saman tien lähteä kotia kohti, vaan joukko lapsia jäi ottamaan vielä juoksupyrähdyksiä viereiselle radalle. Liikuntakärpänen pääsi siis tänäkin kesänä puraisemaan yhtä jos toista Laukaan lasta.

Teksti ja kuva:
Haloo Laukaa! –hanketyöntekijä Anu Kaasalainen

Uusimmat